FI SV

Uudenmaan prikaatin historia

Uudenmaan prikaati 26.4.2018 15.46
Uutinen
Uudenmaan prikaatin historia

Uudenmaan prikaatin historia ja perinteet ulottuvat Kustaa II Aadolfin aikakaudelle.

Kuninkaalla oli perusteellinen sotilaskoulutus. Armeijan suorituskyvyn parantamiseksi hän luopui silloisesta organisaatiosta, jonka suurin yksikkö oli komppania. Ruotsissa perustettiin maakuntarykmenttejä, jotka koostuivat 8-12 komppaniasta. Suomalaisen jalkaväen osalta kuningas laati henkilökohtaisesti organisaatiosuunnitelman. Suunnitelma edellytti 8 rykmenttiä, joista kukin koostuisi 8 komppaniasta. Yksi näistä oli Uudenmaan Rykmentti, eli komentajansa Ernst Creutzin mukaan nimetty Creutzin rykmentti, joka on Uudenmaan prikaatin ensimmäinen perinnejoukko. Uudenmaan Rykmentti perustettiin vuonna 1626.

Uudenmaan Rykmentistä alkaen voidaan jäljittää lähes katkeamaton sarja joukkoja, jotka vuorollaan ovat vieneet rykmentin perinteitä eteenpäin. Vuosisatojen saatossa joukot ovat palvelleet menestyksekkäästi niin rauhan aikana kuin monissa Euroopassa, Ruotsissa ja Suomessa käydyissä sodissa. Isänmaan ja perinnejoukkojen kohtalot ovat pitkälti olleet yhteneväiset.

Uudenmaan prikaatin toiminta Dragsvikissa

Syyskuussa 1940 Dragsvikin kasarmialue siirtyi puolustusvoimien omistukseen. Kesällä 1940 Suomen puolustusjärjestelmä kävi läpi merkittävän uudistuksen. Maavoimat organisoitiin uudelleen lakkauttamalla jalkaväkirykmentit ja perustamalla niiden tilalle 13 jalkaväkiprikaatia. 13. Prikaatista oli tarkoitus tehdä (pääosin) ruotsinkielinen joukko-osasto. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että prikaati saisi hoidettavakseen myös ruotsinkielisten asevelvollisten koulutuksen. Periaate toteutui jo jatkosodan aikana. Jalkaväen koulutuskeskus 11 oli ainoa jossa koulutuskielenä oli ruotsi, ja se toimi Dragsvikissa heinäkuusta 1942 marraskuuhun 1944.

Joulukuusta 1944 lähtien Jalkaväkirykmentti 13 sisältyi uuteen puolustusorganisaatioon nimellä Jalkaväkirykmentti 4, (Infanteriregemente 4, IR 4). (13. Prikaati lähti sotaan nimellä Jalkaväkirykmentti 13).

2. Kenttätykistörykmentin kolmas patteristo (III/KTR 2) siirrettiin vuonna 1945 Hangon Tulliniemestä Dragvikiin itsenäiseksi tykistöpatteristoksi. Joulukuussa 1952 JR 4:n ja kenttätykistöpatteriston nimeksi tuli Neljäs prikaati (4. Pr.).

Vuonna 1957 maan joukko-osastot nimettiin maakuntien mukaan ja silloin prikaati sai nykyisen nimensä, Uudenmaan prikaati.

Vuosien saatossa prikaatin organisaatiota on muutettu moneen otteeseen. Komppanioita on lakkautettu ja uusia on perustettu. Suurempia muutoksia ovat olleet pataljoonissa tapahtuneet muutokset. Vuonna 1989 rannikkojääkärikoulutus siirrettiin Uudenmaan prikaatiin. Vaasan Jääkäripataljoona lakkautettiin ja sen tilalle perustettiin Vaasan Rannikkojääkäripataljoona. Kenttätykistön aikakausi Dragsvikissa päättyi 31.12.1997, kun Raaseporin Tykistörykmentti lakkautettiin. Raaseporin Rannikkotykistöpatteristo perustettiin 1.1.1998, ja Dragsvikissa alkoi liikkuvan rannikkotykistön koulutus.

1.7.1998 tapahtui merkittävä käänne Uudenmaan prikaatin historiassa. Prikaati siirtyi maavoimien alaisuudesta merivoimien alaisuuteen, ja siitä tuli näin ollen osa merivoimia. Tänä vuonna on siis kulunut 20 vuotta siitä, kun Uudenmaan prikaatista tuli osa merivoimia.

Seuraava muutos tapahtui 1.1.2005. Silloin prikaatissa 60 vuotta jatkunut tykistökoulutus päättyi kokonaan. Lakkautetun Raaseporin rannikkotykistöpatteriston tilalle perustettiin Tammisaaren Rannikkopataljoona.

Nykyään Uudenmaan prikaati koostuu prikaatin esikunnasta, Vaasan rannikkojääkäripataljoonasta, Tammisaaren rannikkopataljoonasta ja Huoltokeskuksesta.

Yllä mainittujen joukkoyksiköiden ohella Uudenmaan prikaatia laajennettiin vielä yhdellä joukkoyksiköllä vuosina 2010–2011. Silloin Uudenmaan prikaati vastasi suomalaisen EU:n nopean toiminnan joukkoihin kuuluvan komppanian (NBG, Nordic Battlegroup) perustamisesta ja kouluttamisesta. Joukko toimi omana joukkoyksikkönä Uudenmaan prikaatissa.

Perinteet

Suomen sodan aikana 1808–1809 Uudenmaan rykmentti kunnostautui eversti (sittemmin kenraali) Adlercreutzin johdolla Siikajoen taistelussa. Taistelun aikana rykmentti osoitti, että epätoivoinenkin tilanne voidaan kääntää menestykseksi määrätietoisin ponnistuksin. Tämän vuoksi Uudenmaan prikaatin varusmiehillä on oikeus kantaa ns. Siikajokiristiä suoritettuaan tietyn osan palveluksesta. Prikaatin vuosipäivää vietetään 18. huhtikuuta Siikajoella 18.4.1808 käydyn taistelun muistoksi.

Uudenmaan prikaatissa palvelevat ilmaisevat joukon yhteenkuuluvuutta joukkoyksikkölipuilla, joukkoyksikön pienoislipulla ja yksiköiden viireillä sekä kantamalla prikaatin joukko-osastoristiä, Siikajokiristiä. Vaasan rannikkojääkäripataljoonassa käytetään myös muistoristiä, Teikarin ristiä. Perinnejoukkojemme historiassa tapahtuneet kunniakkaat ja tärkeät tapahtumat säilyvät muistoissa prikaatin 18.4. vietettävän vuosipäivän ja joukkoyksiköiden perinnepäivien kautta. Jokaisella perusyksiköllä on oma perinnejoukkonsa.

Varuskunnan alueella on perinnekukkula kapteenin puustelleineen. Dragsvikin kapteenin puustelli oli alun perin Kaarle XI:n vuodelta 1684 olevan jakolaitoksen mukainen, noin 100 hehtaarin suuruinen sotilasvirkatalo. Se on siis nimensä mukaisesti toiminut sotilaiden kotina.

Vuonna 1837 kapteenin puustellin aika sotilasvirkatalona päättyi. Kapteenin puustellia on korjattu 1970- ja 1980-luvun aikana ja se toimii nykyään prikaatin perinnetalona. Perinnekukkulalla on tänä päivänä myös useita muita rakennuksia ja esineitä, jotka kertovat Dragsvikin ja Uudenmaan prikaatin historiasta.
 

Lippu

Uudenmaan prikaatin lippu sai muotonsa 1919. Silloin hyväksyttiin lipputoimikunnan esitys, joka perustui vuoden 1686 pfalzilaisiin liekkilippuihin. Lipun pääaiheena on Uudenmaan kreivillinen vaakuna. Vaakunakilpeä ympäröivät sinisellä pohjalla olevat keltaiset tulenkielekkeet. Pfalzilaiset tulenkielekkeet antavat lipulle sotilaallisen leiman ja symboloivat voittoa ja kunniaa. Lipun on piirtänyt professori Carolus Lindberg.