Merivoimien perinteitä ja historiaa

Merivoimien esikunnan lyhyt historia

3. heinäkuuta 1918 valtionhoitaja P.E. Svinhufvud nimitti kontra-amiraali Johannes Indreniuksen Laivaston päälliköksi ja hänen johtoesikunnakseen perustettiin Amiraaliesikunta. Esikunta sijoitettiin Kalliolinnan huvilaan Kaivopuistoon.

Suomen ulkopolitiikan saksalaissuuntauksen päätyttyä joulukuussa 1918 Amiraaliesikuntakin organisoitiin uudelleen. Nimeksi muutettiin Rannikkopuolustuksen Esikunta ja esikunta muutti Kaivopuistosta Katajanokalle.

Vuonna 1923 koko merivoimat kattanut Rannikkopuolustuksen Esikunta lakkautettiin ja perustettiin kolme erillistä esikuntaa: Laivaston Esikunta, Rannikkotykistön Esikunta ja Sotasatama. Merivoimien esikunta nykymuodossaan polveutuu Laivaston Esikunnasta. Eriytetyt esikunnat todettiin kuitenkin huonoksi ratkaisuksi ja jo vuonna 1927 kolme esikuntaa yhdistettiin yhdeksi Meripuolustuksen Esikunnaksi.

Vihdoin vuonna 1933 esikunta sai nykyisen nimensä Merivoimien esikunta. Sotien aikana Merivoimien esikunnan tärkein tehtävä oli maihinnousujen torjunnan, meriyhteyksien suojaamisen ja Ahvenanmaan miehittämisen organisointi. Talvisodan aikana esikunta siirtyi Katajanokalta Aleksanterinkadulle ja jatkosodan alussa Espoon Westendiin eli "kesämökille" ja myöhemmin Hotelli Carltoniin. Sotien jälkeen esikunta palasi jälleen Katajanokalle.

1960- ja 1970-luvuilla Merivoimien esikunta keskittyi sekä henkilöstön että kaluston lisäämiseen. Vuonna 1983 Merivoimien esikunta kuudenkymmenen vuoden (sotavuodet pois lukien) jälkeen luopui Katajanokan kiinteistöistä ja esikunta siirtyi Lauttasaareen. Neuvostoliiton romahtamisen ja Pariisin rauhansopimuksen mitätöimisen jälkeen Puolustusvoimissa toteutettiin mittava organisaatiomuutos. Uudistuksessa Merivoimien esikunta jaettiin kolmeen osastoon: henkilöstö, operatiivinen ja huolto.

Vuosi 2007 oli Merivoimien esikunnalle muutosten vuosi. Ensin astui voimaan Puolustusvoimien organisaatiouudistus, jonka mukaan Merivoimien esikunta jakautui kuuteen eri osastoon sekä kansliaan. Tämän lisäksi Merivoimien esikunta siirtyi valtion virastojen hajasijoitusprojektin mukaisesti Lauttasaaresta Turun Heikkilään. Merivoimien esikunnan lippu laskettiin Lauttasaaressa viimeisen kerran 5. joulukuuta 2007 ja nostettiin salkoon Heikkilässä 17. joulukuuta 2007.

Lähde: Merja Helaniemi (2008): Kalliolinnasta Heikkilän kasarmille - Merivoimien esikunnan historiikki 1918 - 2008

Rannikkolaivaston lyhyt historia

Rannikkolaivasto nimenä on täynnä merivoimien historiaa. Suomen itsenäistyttyä laivastoyksiköt koottiin aluksi Rannikkolaivueen alaisuuteen. Varsinaisesti Rannikkolaivasto-nimi on ollut merivoimien laivastojoukkojen käytössä vuosina 1928-1944 ja uudelleen 1980-1992. Sotien jälkeen Rannikkolaivastosta muodostettiin Raivauslaivaston runko. Raivauskauden jälkeen vuosina1952-1980 toimittiin erilaisissa lippuekokoonpanoissa, jolloin käytössä oli muun muassa Laivastolippue-nimi.

Laivasto tukeutui laivastoasemiin. Helsingin laivastoasema (HelLAs) toimii Helsingin Katajanokalla itsenäisyytemme alusta aina vuoteen 1959, jolloin laivastoasema siirrettiin Kirkkonummen Upinniemeen. Turun laivastoasema (TurLAs) perustettiin Turun Pansioon vuonna 1939.

Vuonna 1993 Rannikkolaivaston (RLaiv) Turussa sijaitsevista osista (esikunnasta ja laivueista) sekä Turun laivastoasemasta muodostettiin Saaristomeren laivasto (SmLaiv). Samanlainen yhdistäminen tehtiin Rannikkolaivaston Upinniemessä olleista yksiköistä (laivue) sekä muutamasta Upinniemeen siirretystä aluksesta ja Helsingin laivastoasemasta, jolloin sinne syntyi Suomenlahden laivasto (SlLaiv).

Merivoimien ja rannikkotykistön yhteenliittymisen myötä 1998 Saaristomeren laivastosta ja Turun rannikkorykmentistä muodostettiin Saaristomeren meripuolustusalue (SMMEPA). Samoin Suomenlahden laivastosta, Hangon rannikkopatteristosta ja Suomenlinnan rannikkorykmentistä muodostettiin Suomenlahden meripuolustusalue (SLMEPA).

Puolustusvoimauudistuksessa vuoden 2014 lopussa molemmat meripuolustusalueet lakkautettiin ja niiden rannikko- ja laivastoyksiköiden koulutus eriytettiin. Vuoden 2015 alusta merivoimien suomenkielinen rannikkojoukkokoulutus koottiin Upinniemessä toimivaan Rannikkoprikaatiin (RPR) ja merivoimien kaikki alusyksiköt koottiin yhteen johtoon, Rannikkolaivastoon (RLAIV). Rannikkolaivasto toimii sekä Turun Pansion että Kirkkonummen Upinniemen tukikohdista.

Rannikkoprikaatin lyhyt historia

Rannikkoprikaati on yksi uusimmista Suomen puolustusvoimien joukko-osastoista.Monelle saattaakin olla yllätys, että Rannikkoprikaatin nimen takaa löytyy Kirkkonummen Upinniemessä toimiva merivoimien joukko-osasto, jonka edeltäjäjoukoissa moni etenkin Uudellamaalla asuva on suorittanut vuosikymmenten saatossa varusmiespalveluksensa.

Suomen itsenäistyttyä maamme sai ikään kuin lahjaksi vahvan rannikkotykistön, joka puolestaan oli peruja ns. Pietari Suuren merilinnoitusketjusta. Sen Venäjä rakensi silloisen pääkaupunkinsa Pietarin suojaksi lähetettyään Itämeren laivastovoimansa Japanin sotaan. Koska monet suomalaiset olivat ennen itsenäisyyden aikaa suorittaneet asepalveluksensa Venäjän armeijassa juuri rannikkotykistön tehtävissä, oli kalustolle myös osaavia käyttäjiä.

Rannikkotykistö toimi alueellisina joukko-osastoina, joilla kullakin oli oma vastuualueensa. Itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä toimintaa oli myös Viipurinlahdella sekä Laatokalla sekä jatkosodan aikana myös Äänisellä.

Sotien jälkeen puolustusvoimien palattua rauhan kannalle, saivat rannikkojoukko-osastot aluevastuuta kuvaavat nimet: Suomenlinnan ja Turun rannikkotykistörykmentit sekä Kotkan, Hangon ja Vaasan rannikkopatteristot. Tässä kokoonpanossa toimittiin kesään 1998 asti, jolloin rannikkotykistö sekä rannikkojääkärikoulutus liitettiin silloisten laivastojoukkojen kanssa nykyisiksi merivoimiksi.

Rannikonpuolustusta koko Suomenlahden alueella

Upinniemestä puhuttaessa on muistettava myös alueen historia Neuvostoliiton tukikohtana vuosina 1944 - 1956. Itse asiassa Neuvostoliitto Upinniemen rakensikin: Reilussa viidessätoista vuodessa maanviljelysalue hiekkarantoineen ja metsineen muuttui laivastotukikohdaksi, jonne Helsingin laivastoasema muutti elokuussa 1959.

Kesästä 1998 vuoden 2014 loppuun asti Upinniemessä toimi sekä rannikko- että laivastojoukoista muodostettu Suomenlahden meripuolustusalue. Sen tehtävänä oli vastata meripuolustuksesta koko Suomenlahden alueella. Meripuolustusalueen kokoonpanoa muutettiin vähitellen keskittämällä toimintaa Upinniemeen päätukikohtaan lakkauttamalla toimintoja Suomenlahden linnakesaarilla.

Puolustusvoimauudistuksen myötä vuodenvaihteessa 2014 - 15 rannikko- ja laivastojoukot eriytettiin taas omiksi joukko-osastoikseen. Upinniemeen muodostettiin 1.1.2015 Rannikkoprikaati taistelualusten siirtyessä Rannikkolaivaston alaisuuteen.

Vaikka puolustusvoimien vakituinen toiminta on monella linnakesaarella lakannut, Rannikkoprikaati vastaa edelleen rannikonpuolustuksesta koko Suomenlahden alueella aina Hankoniemeltä itärajalle asti.

Merisotakoulun lyhyt historia

Merisotakoulu perustettiin maaliskuun 14. päivänä 1930. Merisotakoulu muodostettiin Kadettikoulun entisestä meripuolustusosastosta, Haminan Reserviupseerikoulun entisestä rannikkotykistölinjasta ja Meripuolustuksen entisestä Kapitulanttikoulusta. Merisotakoulu toimi alussa hajallaan Katajanokalla ja Suomenlinnan Länsi-Mustasaarella, kunnes tammikuussa 1936 kaikki osastot pääsivät muuttamaan Suomenlinnaan.

Ensimmäiset kolmekymmentä vuotta Merisotakoulu koulutti päällystöä sekä laivastolle että rannikkotykistölle. Kuusikymmentäluvun lopulla rannikkotykistön päällystökoulutus siirtyi Santahaminaan perustetulle Rannikkotykistökoululle. Vuonna 1998 Merisotakoulu ja Rannikkotykistökoulu liitettiin yhteen.

Merisotilaallinen koulutus alkoi silloisessa Viaporissa jo 1700-luvulla: Kuningas Aadolf Fredrik käski 18.10.1756 perustaa saaristolaivasto, ja sen tarpeisiin aloitettiin laivapoikakoulutus. Merisotakoulu viettää vuosipäiväänsä edelleen 18. lokakuuta.

Tärkeimmät Merisotakoulun historiaan liittyvät vuosiluvut:

1756　Kuningas Aadolf Fredrik antoi 18.10. käskyn perustaa saaristolaivasto, ja sitä varten aloitettiin laivapoikakoulutus. Saaristolaivaston komentajaksi tuli Augustin Ehrensvärd.
1779　Aloitettiin meriupseerikoulutus Viaporissa, Meriväen koulussa.
1919　Itsenäisen Suomen Kadettikoulu perustettiin.
1922　Kadettikoulussa aloitti toimintansa itsenäinen Merikadettiosasto.
1923　Meripuolustuksen kapitulanttikoulu perustettiin Suomenlinnaan.
1927　Merikadettiosasto laajennettiin rannikkotykistö- ja laivastolinjat käsittäväksi meripuolustusosastoksi.
1930　Merisotakoulu perustettiin yhdistämällä Kadettikoulun meripuolustusosasto, Reserviupseerikoulun rannikkotykistölinja sekä Meripuolustuksen Kapitulanttikoulu.
1952　Laivasto itsenäistyi omaksi puolustushaarakseen ja rannikkotykistö liitettiin maavoimiin. Samana vuonna Merisotakoulusta tuli Pääesikunnan alainen sotilasopetuslaitos, jossa annettiin koulutusta sekä laivasto- että rannikkotykistölinjalla.
1960　Merisotakoulu alistettiin merivoimien komentajalle.
1963　Rannikkotykistökoulu perustettiin. Rannikkotykistön koulutus siirtyi Merisotakoulusta Santahaminaan.
1990　Rannikkotykistökoulu yhdistettiin Suomenlinnan Rannikkotykistörykmenttiin.
1998　Rannikkotykistö liitettiin Merivoimiin ja samalla Rannikkotykistökoulu yhdistettiin Merisotakoulun kanssa. Uuden sotilasopetuslaitoksen nimeksi tuli Merisotakoulu ja sen sijoituspaikaksi Suomenlinna.

Uudenmaan prikaatin lyhyt historia

Uudenmaan prikaati on maamme ainoa ruotsinkielinen joukko-osasto. Eri aselajit ovat edustettuina prikaatissa, ja sen riveihin kuuluu lähinnä Uudeltamaalta, Turunmaalta ja Pohjanmaalta kotoisin olevia ruotsinkielisiä miehiä ja naisia.

Nykyisin Uudenmaan prikaati koostuu prikaatin esikunnasta, kahdesta pataljoonasta (Vaasan rannikkojääkäripataljoona ja Tammisaaren rannikkopataljoona) sekä huoltokeskuksesta.

Historia

Uudenmaan prikaatin perinteet ulottuvat Kustaa II Aadolfin aikaan. Kuninkaalla oli perusteelliset sotilaalliset tiedot. Nostaakseen armeijan suorituskykyä hän luopui silloisesta organisaatiosta, jonka suurin yksikkö oli komppania. Ruotsiin perustettiin 8–12 komppaniasta koostuvat maakuntarykmentit. Suomalaisen jalkaväen osalta kuningas teki henkilökohtaisen organisaatiosuunnitelman. Suunnitelma edellytti 8 rykmenttiä, jotka kaikki koostuisivat 8 komppaniasta. Yksi näistä oli Uudenmaan Rykmentti, eli komentajansa Ernst Creutzin mukaan nimetty Creutzin rykmentti, joka on Uudenmaan prikaatin ensimmäinen perinnejoukko. Uudenmaan Rykmentti perustettiin vuonna 1626.

Uudenmaan Rykmentistä alkaen voidaan jäljittää lähes katkeamaton sarja joukkoja, jotka ovat seuranneet toisiaan ja vieneet rykmentin perinteitä eteenpäin. Vuosisatojen saatossa joukot ovat palvelleet menestyksekkäästi niin rauhan aikana kuin monissa Euroopassa, Ruotsissa ja Suomessa käydyissä sodissa. Isänmaan ja perinnejoukkojen kohtalot ovat pitkälti olleet yhteneväiset.

Vuonna 1957 joukko-osastot nimettiin maakuntien mukaan ja silloin prikaati sai nykyisen nimensä, Uudenmaan prikaati.

1.7.1998 tapahtui merkittävä käänne Uudenmaan prikaatin historiassa. Prikaati siirtyi maavoimien organisaatiosta merivoimien organisaatioon, ja siitä tuli näin ollen osa merivoimia.

Perinteet

Osoitamme joukon yhteishenkeä joukkoyksikköjen lipuilla, pienoislipuilla ja yksikköviireillä sekä kantamalla prikaatin joukko-osastoristiä, Siikajokiristiä. Vaasan rannikkojääkäripataljoona käyttää lisäksi perinneristiä, Teikarin ristiä.

Vaalimme perinnejoukkojemme historiaan kuuluvien kunniakkaiden ja arvokkaiden tapahtumien muistoa prikaatin 18. huhtikuuta vietettävän vuosipäivän sekä joukkoyksiköiden perinnepäivien kautta. Jokaisella perusyksiköllä on oma perinnejoukkonsa.

Prikaatin alueella sijaitseva perinnekukkula käsittää kapteeninpuustellin sekä useita muistomerkkejä.