Hyppää sisältöön

Hanko on meidän

Rannikkoprikaati
3.12.2021 16.55
Tiedote

Rannikkoprikaati vaalii useiden rannikolla toimineiden joukkojen perinteitä. Perinteiden vaaliminen on monitahoinen tehtävä. Aikaisempien rannikonpuolustajien työn kunnioittamiseksi ja perinteiden vaalimiseksi julkaisemme Rannikkoprikaatin vuosipäivästä 30.8.2021 alkaen vuoden aikana muutamia artikkeleita perinnejoukkojemme toiminnasta tai Suomenlahden alueen tapahtumista pääasiassa toisen maailman sodan ajalta.

Hankoniemi jouduttiin talvisodan jälkeen vuokraamaan Neuvostoliitolle sotilastukikohdaksi. Hangon vuokra-alue luovutettiin neuvostojoukoille 22. maaliskuuta 1940. Hangon tukikohdan oli tarkoitus valvoa Suomenlahden suuta ja yhdessä Viron rannikolla sijaitsevan Osmussaaren tukikohdan kanssa tarvittaessa kyetä sulkemaan Suomenlahti. Merisodankäynnin lisäksi Hangon tukikohdasta oli tarkoitus avata Suomen vastainen lounaisrintama, sikäli kuin Suomi ja Neuvostoliitto ajautuisivat uuteen sotaan. Neuvostoliitto linnoitti Hankoniemen vahvasti ja sijoitti alueelle runsaasti jalkaväkeä, tykistöä, panssarivaunuja ja ilmavoimia.

Jatkosodan kynnyksellä Saksan aloitettua 22. kesäkuuta 1941 sodan Neuvostoliittoa vastaan, avasi myös Hangon vuokra-alueelle sijoitettu neuvostotykistö tulen suomalaiskohteita vastaan. Presidentti Risto Ryti totesi neljä päivää myöhemmin 26.6.1941 Suomen olevan sodassa. Hangon vuokra-alueelle muodostui toinen rintama Suomen ja Neuvostoliiton pääjoukkojen ottaessa yhteen itärajalla. 

Suomalaiset eivät missään vaiheessa ryhtyneet suurhyökkäykseen vahvasti linnoitettua tukikohtaa vastaan, mutta pienempiä kahakoita käytiin vuokra-alueen saaristossa. Saariston olosuhteet asettivat suomalaisille iskujoukoille ja niiden varusteille omat vaatimuksensa. Merivoimat oli jatkosodan alkaessa aloittanut saaristo-olosuhteisiin koulutettujen iskujoukkojen koulutuksen Kopparön kartanolla toimineessa taistelukoulussa.


Kuva: Suomalainen tulenjohtaja työssään Porsössä kesäkuussa 1941. Suomalaisjoukot eivät missään vaiheessa yrittäneet suurhyökkäystä Hangon valtaamiseksi, vaan taisteluita käytiin tykistön kaksintaisteluina ja kahakoina saaristossa. Kuvalähde: SA-kuva

Saksan itärintaman edettyä syksyllä 1941 Baltiaan Hangon neuvostotukikohta uhkasi jäädä eristyksiin. Neuvostoliitto alkoi valmistella tukikohdan evakuointia. Neuvostolaivaston tavoitteena oli evakuoida tukikohdan henkilöstö aseineen sekä mahdollisimman paljon tykistöä ja tekniikkaa. Muu materiaali oli tarkoitus tuhota käyttökelvottomaksi. Neuvostojoukot pyrkivät salaamaan evakuointikuljetukset niin, että suomalaisille annettaisiin kuva tukikohdan vahvistamisesta lisäjoukoilla. Evakuointi suoritettiin välillä 26.10.-2.12.1941 yhdeksän laivasaattueen voimin.


Kuva: Raskas materiaali, jota ei ehditty kuljettaa pois Hangon tukikohdasta tuhottiin. Kuvassa Hangon sataman altaaseen ajettuja ajoneuvoja. Kuvalähde: SA-kuva

Evakuoinnit onnistuivat pääosin, mutta tappioitakin syntyi. Viimeistä isoa saattuetta vastaan 2. joulukuuta toimi muun muassa Mäkiluodon 305mm:n rannikkopatteri, jonka tuli oli siinä määrin peittävää, että saattueeseen kuulunut Josif Stalin ajelehti ohjauskyvyttömänä Viron rannikolle laskettuun Jumindan miinakenttään. Alus päätyi lopulta saksalaisjoukkojen käsiin.

Sotilaallisesti tarkastellen Hangon tukikohdan evakuointi oli taidokas ja onnistunut operaatio. Evakuoinnin viimeisenä päivänä tulta Hangon rintamalla ylläpiti satakunta neuvostosotilasta. Suomalaisten hämäämiseksi oli kehitelty taidokkaita menetelmiä. Asemien välille oli viritelty lankojen varaan sotilaskypäriä, joita liikuttelemalla luotiin mielikuva joukkojen liikkeistä. Äänimaailmaa luotiin kolistelemalla tyhjiä peltipurkkeja ja sijoittamalla aavekonekivääreitä pitkin rintamalinjaa. Aavekonekivääreitä käyttivät niihin kytketyt koirat sekä kellokoneistot.

Vaikka viimeinen evakuointikuljetus oli lähtenyt Hangosta jo 2. joulukuuta, ehtivät suomalaisjoukot kaupunkiin vasta 4. joulukuuta 1941. Neuvostojoukkojen harhautus oli onnistunut ja etenevät suomalaiset joutuivat raivaamaan tiensä kaupunkiin läpi esteiden ja ansojen. Ensimmäisten partioiden päästyä itse Hangon kaupunkiin, nostettiin Suomen lippu kirkon torniin. Kaupunkialueen ja Hangon sataman raivaaminen romusta ja miinoista kesti aina seuraavaan vuoteen, ja vielä tänäkin päivänä Puolustusvoimat aika ajoin raivaa jatkosodan aikaisia ammuksia Hankoniemeltä.


Kuva: Ensimmäiset suomalaispartiot ovat edenneet autioon Hangon keskustaan 4.12.1941. Taustalla Hangon kirkko, jonka torniin nostettiin hetkeä myöhemmin siniristilippu. Kuvalähde: SA-kuva

Hangon rintama lakkasi olemasta 7. huhtikuuta 1942, kun Hangon Ryhmä lakkautettiin ja sen tehtävät siirrettiin Hangon linnakkeistolle. Ryhmän komentaja toteaa viimeisessä päiväkäskyssään: "Ketään nimeltä mainitsematta tahdon kohdistaa kiitokseni jokaiselle Hangon ryhmässä toimineelle upseerille, aliupseerille, miehelle, lotalle ja sotilaskotityöntekijälle erikseen. Hyvin suoritettu työ antakoon itse kullekin sisäistä tyydytystä. Hangon Ryhmä lakkaa. Sen muisto jää eloon. Liehukoon Hangossa aina vapaan Suomen siniristilippu."

Artikkelin on kirjoittanut Rannikkoprikaatin Suomenlinnan rannikkorykmentin komentaja, komentaja Ville Vänskä.

Lisää aiheesta: 
Uitto & Geust: Hanko toisessa maailmansodassa, Maanpuolustuskorkeakoulu 2011