Aluksella työskennellään vuoroissa, joita kutsutaan vahdeiksi. Ohjaamossa työskentelevää vahtihenkilöstöä nimitetään merivahdiksi. Merivahti kuljettaa vuorollaan alusta sinne, minne päällikön käsky käy. Se on normaalitilanne aluksen normaalissa toimintaympäristössä. Koulutuspurjehduksella merivahti on paljon muutakin.

Välähdyksiä ohjaamotyöskentelystä

Nuoremman kurssin kadetti yrittää muistella, kuinka ohjailijalle ilmoitettiin valmius ruorimiehen tehtävien vaihtoon. Satamajaksolla suoritetun koulutuksen perusteella muistissa ovat ruorikomennot ja muut perusasiat, mutta ruorimiehenä kadetti ei ole aiemmin toiminut. Ehkä jopa ihmetyttää se, että täytyisi tietää, kumpi pääkoneista on käytössä, millä nopeudella kuljetaan, tai kuinka kuoppaista merellä on. No, kun ensikosketuksensa ruorinpitoon hankkii reippaassa sivumyötäisessä aallokossa vain vasemmanpuoleisen potkurin työntäessä alusta eteenpäin, oppii nopeasti ymmärtämään sen, että ruorilla ja ratilla on eroa.

Neljän tuntia vahdissa varhain aamulla kuluu sujuvasti, kun selviää, että sinä aikana tulisi laskea auringon nousuaika siihen liittyvine hämärineen, laskea vuorovesivirtaukset reitillä sekä oman että seuraavan vahdin osalta, löytää aamuhämärän aikaan muutamia taivaankappaleita, joiden korkeuskulman voisi määrittää sekstantilla, laskea niistä sijoittajat ja ne yhdistämällä määrittää aluksen paikka. Samaan aikaan tulisi vahdin nuoremmille kadeteille kouluttaa esimerkiksi vara- ja hätäruorin käyttö. Auringon noustessa tulisi ohjaamo myös siivota ja ulkokannet tarkastaa. Kirsikkana kakussa tulisi tarjoilla koko alukselle perinteikäs aamuherätys. Kaikki nämä turvallisen merenkulun ohessa. Vanhemman kurssin kadetti johtaa vahdin toimintaa vahtipäällikön valvoessa – myös tämä on merkittävä osa kadettien koulutusta.

Aluksen GPS-näytöt peitetään, ja valtaosa merenkulkujärjestelmästä kytketään irti niiden tuottamasta tiedosta. Alkaa astronomisen merenkulun jakso. Tämä tarkoittaa sitä, että (suhteellisen) tarkka paikanmääritys saadaan parhaimmillaankin vain muutaman kerran päivässä. Muu aika ollaan merkintäpaikan varassa – eli paikan muutosta arvioidaan graafisesti kulkusuunnan, -nopeuden ja kuljetun ajan perusteella. Reittiviivalla pitäisi pysyä, mutta kuinka arvioidaan tuulen ja aallokon aiheuttamaa sortoa? Onko alueella merivirtoja? Entä jos taivas onkin pilvinen? Oliko tuo pilvien välistä pilkistävä tähti nyt Capella vai Deneb? Tulos selviää, kun tutkalle muutaman päivän kuluttua (toivottavasti) piirtyy Bishop’s Rockin majakkasaari Englannin lounaiskulmassa.

Sen jälkeen aletaankin yhdessä ihmetellä, miten sinne Dubliniin oikein päästiinkään, mistä luotsi tilataan ja otetaan kyytiin, millä radiokanavalla ja milloin tilataan East Link Bridgen avaus ja miltä puolelta mitäkin poijua tulisi ohjailla.

Aluksen merenkulku-upseeri Esa Temmes