Merivoimat

Kohokohdat ja aallonpohjat vanhuskadetin silmin: fiiliksiä koulutuspurjehduksesta

2017-06-09T06:01:00Z

Vanhusten eli 3. vuosikurssin kadettien koulutuspurjehdus on usein koko merikadettikurssin odotetuin ja pelätyin harjoitus. Se on kouluajan viimeinen harjoitus ennen työelämää, ja sen aikana testataan usean eri osaamisalueen hallintaa, vaikka koulutuspurjehdus jo itsessään sisältää paljon uutta asiaa.

Vanhukset aloittivat koulutuspurjehduksen valmistelun jo alkukeväällä käymällä läpi avomerenkulun perusteita, jotka sisälsivät mm. vuorovesioppia ja tähtimerenkulkua. Koulutuspurjehduksen toimintaympäristön analysointi ja reitin suunnittelu merikartoille oli vanhuskurssin vastuulla. Tämän jälkeen opittu teoria alkoi vähitellen muuttua käytännöksi.

1. legi oli purjehduksen pisin legi, ja sen tarkoitus oli totuttaa henkilöstö toimimaan alusympäristössä. Vanhuskurssin osalta tämä tarkoitti vahdin ajoa ja jokapäiväisten tilannekatsauksien laatimista, mikä konkretisoitui tehtävien priorisoinnin ja ajankäytön hallitsemisen harjoittelemiseksi. Aluksi kaikki ei mennyt putkeen, ja toiminnan täydellisyys haki vielä paikkaansa. 1. legin päivien kokokohta olikin, jos kouluttajien kasvoilla paistui tyytyväisyys. Alun kangertelun jälkeen työskentelyyn löytyi oikeat rutiinit, eikä yksittäisten tehtävien toteuttaminen tuottanut vanhukselle enää niin suuria ongelmia, koska koko vanhuskurssi auttoi tarvittaessa. Ensimmäinen huoltokäynti Madeiran auringossa tuli kyllä tarpeeseen itse kullekin.

Madeiran huoltokäynnin aikana ajatukset kääntyivät toiseen legiin, joka suoritettiin tähtimerenkulun menetelmin. Kevään teoriaopinnot muuttuivat nyt käytännöksi, kun vanhusten tuli navigoida alus Irlanninmerelle taivaankappaleiden avulla. Tämä legi jäi ainakin allekirjoittaneelle parhaiten mieleen, sillä tähtimerenkulku oli täysin uutta ja navigoinnissa onnistuttiin odotettua paremmin. 2. legin aikana alus suoritti myös useita eri ammuntoja, joiden johtotehtäviä vanhuskurssi harjoitteli. Vanhusten ammattitaitoinen ja turvallinen ote ammuntoihin siivitti jokaiselle vanhukselle ammunnanjohtajan ja varoupseerin oikeudet.

Toisen huoltokäynnin aikana vanhukset tutustuivat muun muassa viskitislaamoon sekä irlantilaisiin kadetteihin jalkapallon parissa. Dublin jäikin mieleen monipuolisimpana huoltosatamana.

3. legin aikana alus ajoi Kielin kanavan läpi, ja maaseutumaisemat ja -tuoksu olivat mukavaa vaihtelua Atlantin loputtomaan horisonttiin.

Päivä tämän jälkeen saavuimme viimeiseen huoltosatamaan Szczeciniin, jossa pidettiin Baltops-harjoituksen Pre Sail Conference. Satamassa vanhukset laativat tulevan harjoituksen harjoituskäskyjä ja toimenpidekortteja. Baltops on edennyt nyt yli puolivälin. Vanhukset ovat toimineet harjoituksen aikana useissa eri tehtävissä, ja harjoitus on antanut meille harvinaista ja tärkeää kansainvälistä kokemusta mm. radiokeskusteluista ja alusosastossa toimimisesta.

Yleisesti ottaen koulutuspurjehduksesta on jäänyt mieleen ympärivuorokautinen toiminta, krooninen väsymys, tähtimerenkulku, kansainvälinen kokemus Baltopsista sekä kurssikavereiden tuki haastavissa tilanteissa. Vanhusten koulutuspurjehdus todentui odotusten mukaisena harjoituksena.

Kadetti Aapo Pihlajamäki

Kohokohdat ja aallonpohjat simppukadetin silmin: fiiliksiä koulutuspurjehduksesta

2017-06-09T06:00:40Z

Koulutuspurjehdus 2017 alkaa tulla tiensä päähän, ja vaikka Baltops-harjoitusta on jäljellä meidän osaltamme vielä reilu vuorokausi, on aika summata yhteen tiivis kuusiviikkoinen. Yli 850 tuntia näinkin pienessä toimintaympäristössä on tuonut omat haasteensa, mutta kaiken kaikkiaan koulutuspurjehdus on ollut matka, jonka tulokset kantavat hedelmää pitkään.

Laivaelämään tottuminen, pian koittava Hoburgin kaste ja taakse jääneet omaiset olivat mielen päällä koulutuspurjehduksen alkaessa. Tiivis koulutus täytti kuitenkin pian kaiken muun, ja ensimmäinen legi oli täydessä vauhdissa hyvin nopeasti. Kaikki oli tietysti suurimmalle osalle meistä simpuista eli 1. vuosikurssin kadeteista täysin uutta, joten legin anti meille olikin ehdottomasti tottuminen laivan käytäntöihin ja rutiineihin yhdessä tiiviin ja ammattitaitoisen koulutuksen kanssa. Varsinkin koulutuksen monimuotoisuus yllätti monet positiivisesti.

Toisen legin painopiste oli kurssimme osalta ammunnoissa. Vanhimman kurssin taistellessa tähtimerenkulun ja ammuntojen johtotehtävien kanssa me saimme käytännön koulutusta aluksen asejärjestelmien käytöstä ja huollosta. Dubliniin päättyneen reittiosuuden kohokohtia olivat mm. käytännön harjoitteet ensiapukoulutuksessa, useat sukellusveneentorjunta-ammunnat, valashavainnot ja meitä hellinyt lämmin sää. Legi päättyi Dubliniin, jossa saimme tutustua irlantilaisiin kadetteihin jalkapallo-ottelun ja cocktail-tilaisuuden muodossa. Peli päättyi kohteliaaseen häviöön 9 - 1, mutta revanssin suunnittelutyö on jo käynnissä.

Veimme Dublinista auringon mukanamme ja suuntasimme kohti Englannin kanaalia ja Kielin kanavaa. Kanavassa alukselle nousivat Puolustusvoimien ja Merivoimien koulutuspäälliköt, jotka tekivät koulutustarkastuksen. Kurssillemme järjestettiin Kielin kanavassa laivataitokilpailu, jossa mitattiin siihen asti oppimamme asiat yhden tiiviin päivän aikana. Tulokset olivat vakuuttavat, ja koulutuspäälliköt poistuivat Szczecinissä tyytyväisinä.

Szczecinissä sataman täyttivät Naton alukset, joita pääsimme katselemaan silmät pyöreinä koko kolmipäiväisen huoltokäynnin ajan. Osa meistä vuokrasi auton ja suuntasi vapaapäivänä Berliiniin, osa jäi tutustumaan Szczecinin nähtävyyksiin, ja osa tietenkin vahti alusta satamassa päivän kerrallaan.

Lähdimme purjehduksen osalta viimeistä kertaa merelle Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 4.6., ja Baltops oli valmis alkamaan. Harjoituksen alussa teimme taisteluvälinealan koulutyön, ja pääsimme hieman muuttuneeseen vahtirytmiin mukaan.

Koulutuspurjehdus on ollut tähänastisen opiskelun ylivoimaisesti hienoin yksittäinen harjoitus. Se on tarjonnut enemmän käytännön kokemusta tulevien työtehtävien perusteista kuin mitä ennen matkaa uskalsi odottaakaan. Näin loppuvaiheessa katseet siirtyvät jo pikkuhiljaa kesälomaan ja sen jälkeiseen väyläajojaksoon Suomen saaristossa.

Kiitokset koko Hämeenmaan henkilöstölle, Merisotakoulun kouluttajille, vanhemmille kadeteille sekä tietysti kurssilaisillemme jo nyt onnistuneesta ja ikimuistoisesta koulutuspurjehduksesta. Tästä on hyvä jatkaa.

Kadetti Juuso Talvio

Baltops-harjoituksen valmistelut ja lähtö viimeiselle osuudelle

2017-06-05T07:49:56Z

Olimme pitkän viikonlopun Puolan Szczecenissä, missä pidettiin NATO:n johtaman monikansallisen sotaharjoituksen viimeinen suunnittelukokous. Osallistumme harjoitukseen osana koulutuspurjehdusta, ja tästä viimeisestä osuudesta muodostuukin hyvä viimeinen pinnistys kadeteille ja myös kouluttajille.

Harjoitus antaa kadeteille hyvän näkymän siitä, kuinka toimitaan kansainvälisessä toimintaympäristössä ulkomaalaisten yksiköiden kanssa. Kaikki harjoituksen suunnittelu, toimeenpano ja kommunikointi käydään NATO:n määrittämin perustein ja englanniksi.

Harjoitukseen osallistuu noin 50 alusta ja yli 50 lentokonetta ja helikopteria useista eri valtioista. Harjoitteisiin kuuluu esimerkiksi ammuntoja, lentokoneiden, laivojen ja sukellusveneiden seurantaa sekä etsimistä, merimiestaitoa, manöveerauksia ja huoltoa merellä, kuten polttoainetankkaus tukialukselta.

Tällä viimeisellä osuudella koko aluksen henkilöstö jaetaan kolmeen vahtiin, mikä tarkoittaa sitä, että tehtäväpaikoilla ollaan ympäri vuorokauden seuraava viikko aina neljän tunnin välein vuorotellen kolmen vahdin kesken. Tällöin aluksen toiminta muuttuu pelkästään käytännön tekemiseen, ja koulutus vahtien ulkopuolella jätetään pois. Nyt siis katsotaan, kuinka alkumatkan koulutus on mennyt perille. Uskon vakaasti, että hyvin.

Terveisin

Miehistöönsä tyytyväinen aluksen päällikkö

Vielä vähän jäljellä – mitä on jäänyt käteen?

2017-05-31T09:41:22Z

Tähystäjät ovat kannella, keskusaliupseeri keskuksessa, kokit tekevät lounasta ja vapaavahti on juuri päättänyt päivän ensimmäisestä koulutuksen. Tuuli on myötäinen ja aamukasteen nostama sumu on hälvenemässä. Kölin alla on vettä.

Ajallisesti kotimaan rannikko häämöttää jo horisontissa, ja reservin aurinko paistaa kirkkaana varusmiesjohtajien mielessä, mutta edessä on silti jäljellä monta mielenkiintoista tapahtumaa, kuten Kielin kanava, Puolan huoltokäynti ja loppuhuipentumana BALTOPS-sotaharjoitus.

Varusmiesten ennakko-odotukset koulutuspurjehdukselle olivat korkealla, ja tähän mennessä odotukset ovat täyttyneet paremmin kuin hyvin. Vaikka kyseessä on kadettien koulutuspurjehdus, on myös varusmiehiä koulutettu jatkuvasti. Varusmiesten koulutuksia ovat olleet muun muassa meteorologin pitämät sääoppitunnit, kolmannen vuoden kadettien merivahdin ohella järjestämä merenkulkukoulutus, ja taisteluharjoitusta varten järjestetyt NATO-yhteydenpitokoulutukset.

Lisäksi olemme pitäneet toisillemme omien erikoisalojemme koulutuksia, kuten konekoulutuksia, koulutusta merenkulun perusteista, viestiliikenne- ja taistelukeskuksen perusteiden koulutukset. Koulutusten pitäminen muille on ollut mielekästä, ja samalla olemme oppineet paljon muiden erikoisalojen tehtävistä. Meistä jokaisella on nyt entistä laajempi kuva alusyksikön toiminnan kokonaisuudesta.

Tähän asti on ehtinyt tapahtua todella paljon. Jokaiselle varusmiehelle jäi varmasti aurinkoiset muistot Madeiran luonnonkauniilta saaresta, josta jokainen löysi mieleistään tekemistä. Ensimmäiset vuokrasivat skootterit ja ajoivat vuorelle 1800 metriin katselemaan henkeäsalpaavaa maisemaa. Toiset kävivät kiipeilemässä kauniissa vuoristossa, jossa pääsi virkistäytymään kylmissä lähdepohjaisissa vesiputouksissa. Kolmannet rentoutuivat kaupungin ravintoloissa ja kahviloissa merimaisemaa katsellen. Pitkän 1. legin jälkeen jokainen varusmies varmasti arvosti vapaa-aikaa Madeiralla, missä pääsi hetkeksi irti taistelualuksen hektisestä arjesta.

Madeiran jälkeen oli tiedossa ammuntojen täyttämä legi kohti Dublinia. Varusmiesten osalta arki jatkui normaalina: merivahdit, koulutukset ja laivatyöt. Pitkän ensimmäisen legin jälkeen meripäivät juoksivat vauhdikkaasti ruudinsavun saattelemana. Varusmiesten osalta ammunnat rajoittuvat laivakonekivääriammuntoihin (kansankielellä tunnettu 12.7 ilmatorjuntakonekivääri), sekä suojavarusteiden käyttöön merivahtitehtävissä muiden ammuntojen aikana. Legi tuntui päättyvän yhtä nopeasti kuin alkoikin, ja koitti Dublinin huoltokäynnin aika.

Varusmiesten keskuudessa Dublinia odotettiin innolla, ja kaupunki täytti kaikki sille asetetut odotukset. Päivisin laiva täyttyi erilaisista kunniavieraista, joille laiva esiteltiin ja joiden kanssa ylläpidettiin Suomen ja Irlannin välisiä suhteita. Varusmiehetkin osallistuivat maamme edustamiseen eri tehtävissä. Erityistehtävä oli kokeilla, jotka osoittivat ammattitaitoaan loihtimalla cocktail-tilaisuuksiin sekä tasokasta syötävää että erilaisia drinkkejä. Varusmiesjohtajat tekivät sitä mitä parhaiten osaavat, eli viihdyttivät vieraita. Dublinin huoltokäynnin kohokohtana oli Merisotakoulun järjestämä vierailu Teelingin tislaamossa, jossa meille opetettiin viskin tekemisen ja maistelun jalo taito. Iltaisin vahdista vapaat varusmiehet haihtuivat muun henkilöstön tavoin kaupungille. Kun köydet lopulta irrotettiin, jäivät kaupunkiin varusmiesten sydämet sekä päivärahat.

Nyt Englannin kanaalissa, kun laiva vääjäämättömästi lähestyy kotisatamaa, on edessä vielä huoltokäynti Puolassa, sekä BALTOPS 2017 -harjoitus. Tämä tarkoittaa varusmiesjohtajille paitsi koulutuspurjehduksen loppumista, myös koko asepalveluksen loppumista ja reserviin siirtymistä, joten BALTOPS korvaa tavalliselle asepalvelukselle tyypillisen "loppusodan".

Vaikka TJ on kirjoittamisen hetkellä vain 16, ja mieli haikailee ajoittain jo kotiin, on varusmiesjohtajien henki korkealla, ja tulevaa harjoitusta odotetaan innolla ja mielenkiinnolla. Täysiverinen sotaharjoitus korostaa jokaisen tehtävän tärkeyttä, ja mittaa henkilöstön osaamista kaikilla operatiivisilla osa-alueilla.

Tänään laiva saapui kuuluisaan Kielin kanavaan, jonka kautta jatkamme Szczeciniin, reitin arvoituksellisimpaan kaupunkiin. Satamakäynti tarjoaa jo totutusti mahdollisuuden päästä irti laivan rutiinista, ja erilaisia aktiviteetteja on tarjolla runsaasti. Varusmiehet aikovat ottaa kaiken irti viimeisestä lepohetkestä ennen raskasta harjoitusta.

Upseerikokelas Saikkonen ja alikersantti Manninen

Puolimatkan krouvi - Dublin

2017-05-23T09:26:08Z

Purjehdus on nyt puolivälissä ja vuorossa on huoltokäynti Irlannin Dublinissa. Ohjelmassa on huollon lisäksi myös edustamista, joka tulee matkan sivutuotteena osalle henkilöstöä. Päällikölle kuuluu tervehdyskäynnit eri organisaatioiden ja toimijoiden luona, kaupungin satamassa käyntiin liittyen. Laivaa esitellään erikseen Irlannin ulkoministerille ja irlantilaisille rauhanturvaajille. Satamaan varataan myös oma aikansa yleisölle vapaaseen alusesittelyyn.

Ohjelmassa on lisäksi Irlanti-Suomi -seuran käynti laivalla sekä Suomen Irlannin-suurlähettilään emännöimä vastaanotto laivalla, jossa yhdistyvät Suomi 100 vuotta -teema ja 4.6. puolustusvoimain lippujuhlan päivä. Epämuodollisempaa ohjelmaa saadaan myös Irlanti-Suomi -jalkapallo-ottelussa, jossa kadetit ja varusmiehet ottavat mittaa irlantilaisten palloilutaidoista.

Satamakäynti on siis melko työntäyteinen edustustehtävien ja kanssakäymisen merkeissä, mutta se kuuluu osana koulutuspurjehdukseen. Jossain välissä ehditään ehkä vilkaista myös kaupunkia, ja sitä varmasti moni odottaa nyt koko matkan ollessa puolessa välissä.

Ammuntoja pintaan, veden alle ja ilmaan

2017-05-22T05:47:12Z

Sota-aluksen ammunta saattaa kuulostaa aika isolta jutulta – ja sitähän se rehellisyyden nimissä onkin. Toisaalta siksi, että kysymys on aluksen itsepuolustuksesta, jonka turvin ihmiset pysyvät hengissä ja tehtävät saadaan suoritettua. Konekivääriampujina nuorimman kurssin merikadetit näyttelevät tässä suhteessa keskeistä roolia.

Toisaalta ammunnoista tekevät ison asian niiden vaatimat suunnittelu- ja valmistelutoimenpiteet. Sota-aluksen ammunnan johtaminen on yksi vaativimmista ja vastuullisimmista tehtävistä, joita Merisotakoulun vanhimman vuosikurssin kadeteilta vaaditaan pitkän purjehduksemme aikana. Ammuntoja voikin perustellusti pitää yhtenä keskeisimmistä koulutustapahtumista kaikille merikadeteille vuosikurssista riippumatta.

Nuorimmilta kadeteilta ammunta vaatii tarkkuutta, täsmällisyyttä ja kurinalaisuutta. Konekiväärin tasaisen papatuksen, kannelle tipahtelevien hylsyjen kilinän sekä satojen metrien päässä kelluvaan tai lentävään maalilaitteeseen napsahtelevien osumien taustalla pyörii huolellisesti valmisteltu taistelu- ja varotekninen koneisto, jonka priimusmoottoreina toimivat vanhemmat kadetit. Heiltä ammunta mittaa kykyä toteuttaa käsketty tehtävä resursseihinsa nähden vakaasti harkiten, huolellisesti valmistellen sekä muut ihmiset ja omat voimavaransa huomioiden. Kantaa pitäisi osata ottaa kaikkeen mahdolliseen varo- ja turvallisuusmääräyksistä sekä -järjestelyistä käytettäviin aseisiin ja ampumatarvikkeisiin, henkilöstön osaamiseen ja jaksamiseen, koulutukseen ja maalitoimintaan asti – vain muutaman asian esiin nostaakseni.

Sota-alus ei toki ammu vain ammuskelun ja palavan ruudin suloisen tuoksun takia, vaan jokaisen ammunnan taustalla on vakava koulutuksellinen ja valmiudellinen ulottuvuus: poikkeusoloissa alukseen ja sen henkilöstöön voi kohdistua uhka niin veden pinnalta, alta kuin ilmasta. Turhaan eivät koulutuspurjehduksen aikana sotaisaa säveltään ole soittaneet niin aluksen keulatykki kuin laivakonekiväärit, syvyysraketinheittimet ja -pommitkin. Kysymys on niin ampujien, ammuntojen suunnittelijoiden kuin itse aluksenkin koulutuksesta ja turvallisuudesta.

Toisen legin lähestyessä loppuaan voin tykistöupseerina huokaista tyytyväisyydestä – ja ehkä vähän helpotuksestakin: pitkään jatkunut koulutus niin Merisotakoululla kuin miinalaiva Hämeenmaalla on selvästi kantanut hedelmää. Purjehduksen puoliväliin mennessä, savun hälvetessä, nuorimpien kadettien tuli on tarkkaa ja toiminta aseilla täsmällistä. Vanhemmat merikadetit puolestaan ovat läpäisseet kaikki teoria- ja käytännön näyttönsä tähän mennessä, ja heistä on hyvää vauhtia tulossa päteviä ammunnan johtajia. Kaikki viittaa siihen, että Merivoimat ja Rajavartiolaitos saavat syksyllä 2017 palvelukseensa kurssillisen mitä hienoimpia ja osaavimpia nuoria upseereita.

Tulevia koitoksia optimistisesti odottaen,

Tykistöupseeri ltn Kaarle Wasama

Merivahti – koulutusta ja käytännön työtä

2017-05-20T07:17:25Z

Aluksella työskennellään vuoroissa, joita kutsutaan vahdeiksi. Ohjaamossa työskentelevää vahtihenkilöstöä nimitetään merivahdiksi. Merivahti kuljettaa vuorollaan alusta sinne, minne päällikön käsky käy. Se on normaalitilanne aluksen normaalissa toimintaympäristössä. Koulutuspurjehduksella merivahti on paljon muutakin.

Välähdyksiä ohjaamotyöskentelystä

Nuoremman kurssin kadetti yrittää muistella, kuinka ohjailijalle ilmoitettiin valmius ruorimiehen tehtävien vaihtoon. Satamajaksolla suoritetun koulutuksen perusteella muistissa ovat ruorikomennot ja muut perusasiat, mutta ruorimiehenä kadetti ei ole aiemmin toiminut. Ehkä jopa ihmetyttää se, että täytyisi tietää, kumpi pääkoneista on käytössä, millä nopeudella kuljetaan, tai kuinka kuoppaista merellä on. No, kun ensikosketuksensa ruorinpitoon hankkii reippaassa sivumyötäisessä aallokossa vain vasemmanpuoleisen potkurin työntäessä alusta eteenpäin, oppii nopeasti ymmärtämään sen, että ruorilla ja ratilla on eroa.

Neljän tuntia vahdissa varhain aamulla kuluu sujuvasti, kun selviää, että sinä aikana tulisi laskea auringon nousuaika siihen liittyvine hämärineen, laskea vuorovesivirtaukset reitillä sekä oman että seuraavan vahdin osalta, löytää aamuhämärän aikaan muutamia taivaankappaleita, joiden korkeuskulman voisi määrittää sekstantilla, laskea niistä sijoittajat ja ne yhdistämällä määrittää aluksen paikka. Samaan aikaan tulisi vahdin nuoremmille kadeteille kouluttaa esimerkiksi vara- ja hätäruorin käyttö. Auringon noustessa tulisi ohjaamo myös siivota ja ulkokannet tarkastaa. Kirsikkana kakussa tulisi tarjoilla koko alukselle perinteikäs aamuherätys. Kaikki nämä turvallisen merenkulun ohessa. Vanhemman kurssin kadetti johtaa vahdin toimintaa vahtipäällikön valvoessa – myös tämä on merkittävä osa kadettien koulutusta.

Aluksen GPS-näytöt peitetään, ja valtaosa merenkulkujärjestelmästä kytketään irti niiden tuottamasta tiedosta. Alkaa astronomisen merenkulun jakso. Tämä tarkoittaa sitä, että (suhteellisen) tarkka paikanmääritys saadaan parhaimmillaankin vain muutaman kerran päivässä. Muu aika ollaan merkintäpaikan varassa – eli paikan muutosta arvioidaan graafisesti kulkusuunnan, -nopeuden ja kuljetun ajan perusteella. Reittiviivalla pitäisi pysyä, mutta kuinka arvioidaan tuulen ja aallokon aiheuttamaa sortoa? Onko alueella merivirtoja? Entä jos taivas onkin pilvinen? Oliko tuo pilvien välistä pilkistävä tähti nyt Capella vai Deneb? Tulos selviää, kun tutkalle muutaman päivän kuluttua (toivottavasti) piirtyy Bishop’s Rockin majakkasaari Englannin lounaiskulmassa.

Sen jälkeen aletaankin yhdessä ihmetellä, miten sinne Dubliniin oikein päästiinkään, mistä luotsi tilataan ja otetaan kyytiin, millä radiokanavalla ja milloin tilataan East Link Bridgen avaus ja miltä puolelta mitäkin poijua tulisi ohjailla.

Aluksen merenkulku-upseeri Esa Temmes

Lähtö toiselle osuudelle

2017-05-18T08:59:34Z

Tänään keskiviikkona aamupäivällä alkoi sitten matkan toinen osuus, kun jätimme taaksemme Madeiran "pölyt". Pölyistä ei voi kyllä oikeastaan puhua, koska paikka oli niin upea moninaisine kukkineen, pensaineen, puineen ja puutarhoineen. Toki saarelta löytyi myös kiveä ja kalliota, mutta luonnon kauneus maaston huikeine korkeuseroineen leimasi paikkaa.

Satamakäyntimme oli hyvää lepoa miehistölle ja ansaittu irtiotto pieneksi hetkeksi laivan arjesta ja koulutuksesta. Yksi koulutuspurjehduksen koulutustavoite kadeteille on myös satamapalvelukseen harjaantuminen. Se toteutuu osan miehistöstä ollessa vuorollaan aina vuorokauden "vahdissa" laivalla, kun muu henkilöstö voi olla vapaalla. Vahtiin kuuluu niin kadetteja, varusmiehiä kuin kantahenkilökuntaa. Aluksen sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden vuoksi laivalla onkin jatkuvasti melkoinen määrä henkilöstöä koko ajan paikalla. Vahti hoitaa vuoronsa aikana turvallisuuden lisäksi aluksen siistimisen, täydennykset ja tyhjennykset (muona, polttoaine, jätteet) sekä tarvittavat korjaukset. Alukselle tulikin esimerkiksi Suomesta lentorahtina varaosia joihinkin tulomatkalla rikkoontuneisiin laitteisiin.

Nyt kuitenkin me ja rautalaivamme olemme taas elementissämme Atlantilla ja puskemme kohtuulliseen vasta-aallokkoon kohti Irlantia. Seuraavat päivät jatkuvat jälleen tarkalla koulutusohjelmalla, ja perille pitäisi löytää perinteisin navigointimenetelmin merkinnänpidolla ja tähdistä suunnistamalla. Komentosillalla on pimennetty satelliittipaikannuslaitteiden näytöt, ja seuraavien päivien aikana aluksella myös "ruuti palaa" yhä enenevissä määrin.

Kaikki kunnossa, päästiin taas merelle!

"Capitan"

Ensimmäinen legi varusmiehen silmin

2017-05-14T07:01:50Z

Tätä kirjoittaessa koulutuspurjehduksen ensimmäinen legi alkaa lähestyä loppuaan. Varusmiehille oletetusti kyseessä voisi olla täysi luksusmatka Madeiralle, mutta totuus on hieman erilainen. Varusmiehet tekevät päivisin vahtivuoroja ja iltaisin laivatöitä. Laivatöihin kuuluu muun muassa siivousta ja laivan yleisilmeen huoltoa ja ylläpitoa.

Päivisin pidetään myös erilaisia koulutuksia laidasta laitaan, joihin varusmiehet osallistuvat, tai pitävät itse. Osalla vahtikierto jatkuu vuorokauden ympäri. Esimerkiksi TST-keskusjoukkueen varusmiesjohtajat kouluttavat öisin ensimmäisen vuosikurssin kadetteja omiin palvelustehtäviinsä, ja laivakokit järjestävät ilta- ja yöpaloja vahtiin tuleville ja sieltä lähteville. Suurin hatunnosto kuuluukin kokeillemme, sillä päivästä toiseen he ovat yllättäneet aluksen henkilöstön maukkailla ruoillaan. Töistä ja vahdeista johtuen varusmiehet alkavat olla todella väsyneitä, mutta henki on silti korkealla. Välistä välillämme on huomattavissa pientä sähköisyyttä, mutta tällaiset asiat annetaan poikkeuksetta olla. Olemmehan olleet saman katon alla ahtaissa oloissa jo puoli vuotta. Veljeys on siis aitoa ja olemme aina toistemme tukena.

Ensimmäisen viikon aikana kelit suosivat matkaamme, mutta toisen viikon alkupuolella tilanne muuttui radikaalisti. Laiva alkoi keikkua jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan, ja elo laivalla muuttui painovoiman kanssa taisteluksi. Tavarat lentelivät ympäriinsä ja askel oli kuin irlantilaisella kyläjuopolla. Myös merisairaus riivasi osaa aluksen henkilöstöstä, mutta huumorilla kaikesta tästäkin on selvitty.

Jo nyt olemme päässeet näkemään uskomattomia maisemia. Tähystäessä on havaittu erilaisia meren eläviä kuten pyöriäisiä, haikaloja ja meduusoja. Suurin shokki kaikille kuitenkin on varmasti ollut veden väri. Sekin voi siis olla oikeasti sinistä eikä ruskeaa. Kadetteihin on koulutusten ohessa ollut myös todella mukava tutustua. Vaikka jotkin ensimmäisen vuosikurssin kadeteista ovatkin olleet toistaiseksi hieman ulapalla laivamme toiminnasta, ovat he olleet todella yhteistyöhaluisia ja nopeita oppimaan.

Koulutuspurjehdus on kaikille Hämeenmaan varusmiehille kiistämättä koko varusmiespalveluksen kohokohta. Hirveän moni ei varusmiespalveluksen aikana pääse ulkomaille, ja se tekeekin palveluksestamme uniikin. Vaikka silmäpussit roikkuvatkin leuassa, etelän aurinko auttaa jaksamaan ja motivoi varusmiehiä päivästä seuraavaan.

Lämpimin terveisin Alikersantti Kyrö

1. matkaosuuden "saldo"

2017-05-14T07:04:21Z

Olemme nyt edenneet matkan ensimmäisen osuuden miltei loppuun Madeiralle saakka reittiä Helsinki - Tanskan salmet - Englannin kanaali - Biskajanlahti - Atlantin valtameri. Muutamia havaintoja matkan varrelta:

- kuljettu aika Helsingistä lähtien: noin 9 vrk
- yksi sillan alitus
- harmaata vettä
- vastavirtaa ja myötävirtaa
- lukematon määrä sivuutettuja kalastajia, rahtilaivoja ja muutamia risteilijöitä sekä purjeveneitä
- sotalaivoja ja lentokoneita
- radiokeskusteluja erinäisten merenkulku- ja valvontaviranomaisten kanssa
- miinakannen kuntosalille vuodatettua hikeä
- kanttiinista ostettuja herkkuja
- laivatöitä
- haavojen paikkausta
- meritautia
- sään ennustamista
- siivousta
- ammuttuja kranaatteja
- lokkeja, kyyhkynen, tiltaltti, merilintuja, delfiineitä, suulia, liitäjiä, möhkökala
- tyyntä ja aurinkoa
- maalilennokin lentämistä
- päädieseleiden pysäytyksiä ja käynnistyksiä
- neljän metrin korkuisia aaltoja
- vesisadetta
- leipomista ja tiskausta
- väsymystä
- turkoosia merta
- hymyä
- merisotilaan elämää…

Terveisiä kotiin,

Kippari

Vanhuskadetti koulutuspurjehduksella: suunnittelua, valmistelua, käytäntöä

2017-05-11T11:55:07Z

Meille vanhuskadeteille, eli kolmannen vuoden opiskelijoille, tämä purjehdus on viimeinen suuri opintokokonaisuus ennen valmistumistamme tämän vuoden elokuussa. Vaikka koulutaipaleemme aikana olemme jo oppineet paljon, ja edelleen täällä aluksella koulutus jatkuu kiivaana, on tämä kuitenkin meille jo eräänlainen testi, jolla voimme todeta tämänhetkiset valmiutemme työelämään siirtymiseen. Meidän osaltamme tämän matkan suunnittelu ja valmistelu alkoi jo useampia kuukausia sitten, kun aloitimme tähtimerenkulun ja vuorovesiopin opinnot. Viimeiset kaksi viikkoa ennen lähtöä valmistelimme läjäpäin merikarttoja valmiiksi matkaa varten.

Purjehduksen aikana vanhuskurssin vastuulla on koko purjehduksen reitin sekä sen varrella olevien ammuntojen ja muiden tapahtumien suunnittelu ja toteutus. Merenkulun osalta koulutuksen lisäksi ikään kuin ulosmitataan Merisotakoulun koulutusviirikössä saamamme merenkulkukoulutuksen taso, ja ammunnoissa on tavoitteena harjaantua niissä asioissa, jotka kuuluvat työelämässä nuoren luutnantin tehtäviin. Koulutuspurjehdus onkin ainutlaatuinen tilaisuus harjoitella avomerenkulkua aidosti isoilla merillä ja esimerkiksi Englannin kanaalissa vanhuskadetit saivat äärimmäisen tärkeää oppia ja kokemusta aluksen ohjailusta vilkkaan kauppamerenkulun liikenteen seassa.

Tämä koulutuspurjehdus on monella tapaa ollut ensimmäisistä päivistä lähtien hyvin erilainen kokemus kuin kaksi vuotta sitten, jolloin kurssimme otti ensikosketuksen merimieselämään. Päivät kuluvat kurssimme osalta vahdin ja koulutusten lisäksi lukuisien asioiden, kuten reittitarkastelujen, säätarkastelujen, sekä ammuntojen suunnittelun ja valmistelujen parissa. Vanhuskadetti elää täällä aluksella vahdista ja aikarajasta toiseen. Ajoittain runsaan työmäärän ja rajallisen ajan suhde näyttäytyy kaikessa hektisyydessään aluksen käytävillä säntäilevien vanhuskadettien muodossa: jokainen etsii tietoa ja materiaalia tuleviin tarkasteluihin. Mutta kaikki mitä täällä teemme, valmistaa meitä tuleviin työtehtäviimme, olipa sitten kyse Merivartioston tai Merivoimien palvelukseen valmistuvasta kadetista. Yhteistyöllä ja kurssikaverien pyyteettömällä tuella tehtävät saadaan suoritettua ajallaan ja kunnialla.

On ollut positiivista huomata, että aluksen palkattu henkilökunta luottaa jo meihin ja näkee meidät enenevässä määrin tulevina työtovereina. Mieltä askarruttavia asioita ei tarvitse pohtia yksin eikä kysymistä tarvitse pelätä, sillä henkilökunta vastaa mielellään ja asiantuntevasti kysymyksiimme. Sotilaallisuus ja kuri tietysti näyttelevät oman roolinsa taistelualuksen arjessa, mutta minkään henkilöstöryhmien välillä ei ole suuria hierarkisia kuiluja.

Allekirjoittaneen naputellessa tätä kirjoitusta tietokoneelle on Englannin kanaali jo kaikonnut näköpiiristämme, ja aluksemme keinahtelee Biskajanlahden aallokossa. Henkilöstölle tutut delfiiniparvetkin ovat ilmaantuneet hyppelemään aika ajoin aluksen vierelle. Nuorempi merikadettikurssi, jonka jäsenistä moni on ensi kertaa merellä, sai tutustua itseensä täysin uudella tavalla, sillä etenkin merenkäyntiin tottumattomien osalta ensimmäiset kerrat voivat tuoda esiin jännittäviä kokemuksia.

Tällä kyseisellä reittiosuudella me vanhemmat kadetit olemme aloittaneet tähtimerenkulun harjoittelun, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että määritämme sekstantilla kuusta, tähdestä tai planeetasta sijaintimme. Ensimmäisen huoltosataman jälkeen taitomme pistetäänkin tosissaan koetukselle, kun navigoimme täysin tähtimerenkulun menetelmin seuraavaan satamaan. Luotto kurssiveljiin ja –sisariin on kova, ja uskon vakaasti että löydämme määränpäähämme. Eihän Columbuksellakaan sähköisiä merikarttoja ollut…

Biskajanlahden ylityksen jälkeen pääsimme viettämään Portugalin edustalla tykistön juhlapäivää ensimmäisten ammuntojen myötä. Nuorimman kurssin ensikosketus laivakonekivääriammuntoihin oli varmasti mieleenpainuva kokemus jokaiselle ampujalle. Vanhuskurssin kadettien tehtävänä oli johtaa ammunnat turvallisesti. Allekirjoittaneen puntti kyllä hieman tutisi, sillä olihan tämä ensimmäinen kerta, kun laivatykistön ammunnat olivat täysin omalla vastuulla.

Vaikka purjehdus on sujunut hyvin ja tunnelma on korkealla, on ensimmäinen huoltosatama kuitenkin odotettu levähdyshetki. Se tarjoaa pieneksi hetkeksi irtioton aluksen arjesta ja mahdollisuuden soittaa kotiin, mikä taas auttaa jaksamaan hyvällä asenteella seuraavalla legillä. Haluan toivottaa kotijoukoille ja ystäville voimia ja jaksamista seilorien kotiinpaluun odottamiseen!

Kadetti Niko Kivelä

Ensimmäisen vuosikurssin kadetin arkea ja tunnelmia

2017-05-08T07:32:58Z

Kauan odotettu koulutuspurjehdus on saatu vihdoin kunnolla käyntiin, ja laivan rutiinit ja käytännöt alkavat hahmottua myös meille nuorimmille kadeteille. Lähtökohdat purjehdukselle olivat monilta osin jännittävät, onhan tämä suurimalle osalle meistä ensimmäinen kunnon kokemus laivaelämästä. Kokemattomuus merellä olosta sai aikaan jopa pelonsekaisia tunteita, sillä oli tiedossa, että kova keli etenkin Pohjanmerellä voi vaikuttaa henkilöstön toimintakykyyn.

Toistaiseksi kelit ovat kuitenkin suosineet meitä, eikä merenkäyntiä ole juurikaan sisätiloissa huomannut. Tämä on taannut meille loistavan koulutus- ja oppimisympäristön, ja oppimista on toden totta tapahtunut. Vaikka itselleni tämä on jo toinen koulutuspurjehdus, riittää uutta opittavaa ja vanhojen tietojen sekä taitojen syventämisessä työsarkaa.

Koulutuksemme on sisältänyt niin merenkulkuun kuin asejärjestelmiin liittyviä oppitunteja sekä käytännön koulutuksia ja laivalla toimimisen perusteita. Toimintaympäristönä alusta on hankala verrata oikein mihinkään. Tilojen ahtaus, henkilöstön paljous, tiukat rutiinit sekä yleisen siisteyden jatkuva ylläpito ovat asioita, joihin on pitänyt kiinnittää erityistä huomiota. Myös muut kadetit, niin vanhimman kuin oman kurssimme, tulevat väkisinkin tutuiksi, ja omaa tilaa voi olla vaikea löytää.

Toistaiseksi kaikki on kuitenkin mennyt erinomaisesti, ja sopiva pilke on pysynyt silmäkulmassa. Erityisen ilahduttavaa on ollut huomata aluksen palkatun henkilökunnan ja varusmiesten suhtautuminen meihin nuorimpiin kadetteihin, vaikka monet yksinkertaisetkin asiat on pitänyt opettaa kädestä pitäen. Toki kurssimme aikaisemmin aluksilla palvelleet ovat pystyneet auttamaan muita erinäisissä tehtävissä. Tämä on tiivistänyt ryhmähenkeä entisestään.

Päivittäisten koulutusten lisäksi ajamme yöllä merivahtia, mikä ajoittain jättää yöunet varsin vähälle. Merivahdissa saamme varsin kattavan kuvan miehistötason tehtävistä ja aluksen ohjaamon toiminnoista. Vahdin ohessa vanhin kurssi kouluttaa meille eri laitteiden toimintoja ja muita aluksen ohjailuun oleellisesti liittyviä asioita. Saamme myös radio- ja konekoulutusta, jotta saamme mahdollisimman laajan kuvan eri elementeistä, joita alus tarvitsee tehtäviensä suorittamiseksi.

Oppiminen ei kuitenkaan rajoitu oppitunteihin ja vahtiin, vaan vapaalla ollessa on opeteltava mm. Morsen aakkoset sekä eri asejärjestelmien toimintoja. Koulutukseen kuuluu myös perinteisiä merimiestaitoja, solmuja sekä puhdetöitä, joista monet meistä olivat silmin nähden ilahtuneita. Saa nähdä, jos joku näistä töistä päätyisi kotiin asti tuliaisiksi! Purjehduksen edetessä on tiedossa entistä haastavampia ja syventävämpiä koulutuksia, joten on syytä olla hereillä heti alusta asti. En kuitenkaan usko, että mitään ongelmia oppimistavoitteisiin pääsemisessä tulee olemaan, sen verran hyvin on matka alkanut.

Ikävä kotiin ei ainakaan toistaiseksi ole juurikaan kadetteja painanut, tai sitten olemme hyviä peittämään sen. Tietysti aina kun maata on näkyvissä, kerääntyy peräkannelle joukko henkilöstöä etsimään edes heikkoa puhelinverkkoa. Englannin kanaalin jälkeen onkin edessä pidempi pätkä ennen Funchalin huoltokäyntiä, jolloin yhteyksiin taas pääsee. Eikä huoltokäynti muuten tule yhtään liian aikaisin.

Terveisin kadetti Eetu Viljakainen, 86. merikadettikurssi

Miinalaiva Hämeenmaa on edennyt Tanskan salmiin

2017-05-05T13:49:39Z

Miinalaiva Hämeenmaa aloitti koulutuspurjehduksen merivaiheen lähtemällä merelle Helsingistä 3.5.2017 illansuussa. Lähdössä oli todella tunnelmaa, kun laiturilla vilkutti sankka joukko omaisia ja ystäviä soittokunnan säestäessä laivan dieseleiden jyminää. Taisipa siellä jollakin kyynelkin vierähtää silmäkulmasta - sekä laiturilla että laivan kannella.

Tätä kirjoittaessa olemme edenneet Tanskan salmiin suunnitelman mukaisesti, ja reitti vie ensimmäisiin merenkulullisesti haastaviin paikkoihin vilkkaasti liikennöidylle väyläosuuksille. Alkumatkan tavoitteeksi olen antanut merenkulun ja laivan rutiineihin totuttautumisen koko miehistölle. 100-henkinen miehistömme onkin jo parin vuorokauden kuluessa tähän hyvin asennoitunut.

Osan miehistön tunnelmaan vaikutti varmasti myös keventävästi se, että Gotlannin eteläkärjen ohitettuamme laivalla olevilta maakravuilta pestiin mullan haju pois perinteisellä Hoburgin kasteella. Kaste annetaan kaikille niille, jotka eivät ole ennen ohittaneet merellä Hoburginniemeä, ja kasteen antoivat vanhimman vuosikurssin kadetit.

Aluksella kiertää nyt jatkuva koulutus sekä vanhimmalle ja nuorimmalle kadettikurssille sekä varusmiehille. Koulutuksen pitää aluksen kantahenkilökunta ja purjehdukselle erikseen mukaan otetut muut kouluttajat. Kadetit pitävät myös itse koulutuksia, harjoituksia ja opetusta toisilleen koko purjehdukselle laaditun suunnitelman mukaan.

Vuorokausirytmiin kuuluvat jatkuvasti kiertävät vahtitehtävät liittyen laivan navigointiin, taistelukeskuksen toimintoihin ja koneiston käyttöön. Vahtitehtävien ulkopuolella vapaana olevat kadetit ja varusmiehet ovat muun ajan koulutuksissa ja harjoituksissa, aluksen huollossa ja tietysti aluksella tehdään ruokaa koko henkilöstölle ympäri vuorokauden. Myös ohjattu liikunta kuuluu jokapäiväiseen ohjelmaan.

Alkumatkasta minulla laivan päällikkönä on nyt hyvät odotukset edessä olevasta pitkästä reissusta, alus toimii teknisesti, ja koko henkilöstöllä vaikuttaa olevan hyvä asenne ja tekemisen meininki.

Komentajakapteeni Sami Rauhanummi, aluksen päällikkö