Kenttähartaus itsenäisyyspäivän valtakunnallisessa paraatissa Kouvolassa 6.12.

Kenttähartaus, Karjalan prikaatin kenttärovasti Jarkko Lievonen.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

Katkelma kansallisrunoilijamme Zacharias Topeliuksen Maamme kirjasta:

Eräänä aamuna seisoin korkealla tikapuilla, jotka olivat pystytetyt tupamme katon räystästä vasten. Siitä näin kauas ympäriinsä. Ulohtaalla meidän talosta näin olevan muita taloja. Ulohtaalla meidän syöttö-ha’asta nä’in olevan niittyjä, peltoja, teitä, metsiä ja vesiä. Tiesin kyllä maailman olevan laajan, mutta en luullut sitä niin suureksi. Ja taas juohtui mieleeni tuo kummallinen ajatus, että kaikki tämä olisi meidän maamme, meidän suuri kotimme.

Minä laskeusin tikapuilta alas. Äitini sanoi minulle: istu tähän viereeni, niin sanon sen sinulle. Kaikki tämä maa, jonka tässä voit nähdä, ja vielä paljo sitäkin enempi, on Suomenmaa. Ennen sinun isääsi asui tässä maassa sinun isäsi-isä. Ennen häntä asuivat hänen isänsä ja esi-isänsä, ei ainoastaan tässä talossa, vaan monissa taloissa ja monissa eri osissa maata. Tämä maa oli heidän, ja siksi on tämä maa meidän isämme maa, joka on tullut perinnöksi meille, heidän lapsillensa.

Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 150 vuotta Zacharias Topeliuksen Maamme kirjan julkaisemisesta. Kirjassaan Topelius kuvaa maatamme, kansaamme, suomalaista elämäntapaa ja luontoa. Usein keskiöön nousee menneiden sukupolvien yhteisöllisyys ja raskas työ, jolla maata on rakennettu ja kuinka työn tulos on tullut myöhempien sukupolvien perinnöksi. Aika, jolloin Maamme kirja ilmestyi, oli hyvin erilainen, mutta myös tiettyjä yhtymäkohtia omaan aikaamme löytyy. 

Tänään itsenäisyyspäivänä pysähdymme jälleen sen äärelle, mikä on tehnyt Suomesta juuri tämän maan: vapaan, rauhaisan ja arvokkaiden perinteiden kannatte¬leman. Tämä päivä muistuttaa meitä historiasta, mutta myös arvoista, jotka kantavat meitä edelleen kohti huomista.

Suomalaisille keskeiset arvot – rehellisyys, tasa-arvo, itsenäisyys, luonnon arvostus ja sisu – ovat rakentuneet sukupolvien kokemuksista ja työstä. Näitä arvoja on kuvannut osuvasti myös Topelius kirjassaan. Hän kirjoittaa:

Suuria vahingoita ja hävityksiä on kohdannut tätä kansaa enemmän kuin useita muita - ja kuitenkin on se elänyt, toivonut ja jälleen noussut pystyyn: – se on siis kärsivällinen, itsensä kieltävä ja elinvoimalla varustettu kansa.

Nämä sanat, vaikka vanhat, ovat yhä ajankohtaisia. Ne kertovat kansasta, joka on tottunut luottamaan työhönsä, toisiinsa ja siihen, että vaikeuksien jälkeen tulee parempi päivä. Topelius kuvaa Maamme kirjassaan myös suomalaisten hengellisyyttä, josta moni löytää lohtua ja voimaa. Hän kirjoittaa:

Tämä on siis sellainen kansa, jolla on syvä ja totinen jumalanpelko. Se on tuhat vuotta alinomaa pannut työtä maansa raivaamiseen ja viljelemiseen: – se on siis uuttera ja kestävä kansa.

Tämä on hyvä muistutus siitä, että suomalaiseen mielenlaatuun on aina kuulunut syvä sisäinen vakaus – oli sen lähde uskossa, toivossa, yhteisössä tai luonnon rauhassa. Juuri tällainen hiljainen luottamus on vahvistanut meitä vaikeina aikoina ja auttanut näkemään valoa silloinkin, kun tie on ollut raskas. Usein voima on ollut yhdessä tekemisessä.

Kestävät arvot muodostavat suomalaisen henkisen resilienssin ytimen. Ne ovat syy siihen, miksi Suomi on tänään vahva maa – maa, joka pystyy katsomaan tulevaisuuteen levollisin mielin. Näistä arvoista on hyvä pitää kiinni tänään ja huomenna. 

Rukoilkaamme

Pyhä Kaikkivaltias, armollinen, Jumala. Tänä itsenäisyyspäivänä kiitämme sinua vapaasta ja itsenäisestä Suomesta ja kaikista heistä, jotka ovat täällä ennen meitä työtä tehneet ja rukoilleet. Me pyydämme sinulta voimaa, viisautta ja kestävyyttä jatkaa heidän perintöään ja täyttää velvollisuutemme yhteiseksi hyväksi. Tätä rukoilemme Herramme ja vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Virsi 577:1-2